perjantai 23. helmikuuta 2018

Mahavaivoja


Maanantaina neljän aikaan aamuyöstä heräsin siihen, kun Toma heräsi ja lähti liikkeelle. Sitten kuului semmoista lotinaa, pissasiko se? Ei kai, reippaasti yli kuukauden on ollut täysin sisäsiisti. Nousin ylös ja puhelimen valossa aloin asiaa tutkimaan. Aah, mikä tuoksu. Löysähkön sontakasan se kehtasi tuosta noin vain tehdä laminaattilattialle ilman sen kummempia valitteluja. Mikäs sen parempi aika vuorokaudesta kuin aamuyö siivota paskaa lattialta. Kun tuotokset oli siivottu, otin Toman mukaan ja lähdettiin viemään paskapussi ulos roska-astiaan, jospa Toma tekisi loputkin tarpeet siinä samalla. Pakko oli pukea vähän enemmän vaatetta päälle sille vaatimattomalle matkalle, mikä käväistiin ulkona. Pakkasta oli -27. Pakko oli vähäksi aikaa vain pysähtyä ulos pimeyteen, siinä pakkasessa taivaalla näkyvät tähdet olivat kyllä hienot.

Veli tuli herättämään enne seitsemää, olivat heränneet perinteiseen peruskoulun kouluaamuun. Kysyi että haetaanko Cindy ja Fanny sisälle, pakkasta on -30. Sanoin, että hakekaa vaan ja Tomaa vielä toppuuttelin, että nukutaan vielä vähän aikaa. Seitsemän jälkeen se alkoi vinkumaan ja herättiin sitten, olihan muutkin jo valveilla. Lähdettiin ulkona käymään tavalliseen tapaan. Sieltähän se tuli, kunnon vesiripuli jota oli aika vaikea herätä pussiin. Yritti vaan lisää äkistää, mutta mitään ei tullu. Aamuruoan sai yhdeksän aikaan, yritettiin tehdä kuonolla liimalappuun koskettamista, mutta loppua kohden Tomaa ei enää kiinnostanut. Kädet olivat ihan turvotetun nappulan sotkemat, vessassa pesin käsiä ja huomasin, että Toma meinaa kakalle kyykistyä. Äkkiä ulos, ettei ehi sisälle tehdä. No, ehtihän se, vetinen lammikko. Ulos tuli vielä vähän lisää. Tavaroita Kajaaniin paluuta varten pakatessa, tuli vielä yksi ripulilammikko huoneeseeni.


Aloin vielä riisin keittoon ennen junalle lähtöä ja pakkasin mukaan pari desiä keittämätöntä riisiä myös mukaan varmuuden vuoksi. Vettä ja nokareen riisiä annoin nesteytykseksi. Pakkanen oli hellittänyt alle kahteenkymppiin ja vein Toman Cindyn kanssa tarhaan, että saa siellä olla siihen asti kunnes lähdetään Rovaniemelle ja ripuloikoon sinne. Tarhan kiersin ympäri, nähtävästi mitään ei sinne tehnyt, mutta yläkulmahammas oli lähtenyt :D Tuosta noin vaan eikä pahemmin ollut edes heilunut tai uusi kasvanut. Toma ei tehnyt rautatieaseman pihallakaan kakkaa, edessä yli neljän tunnin junamatka.

Junassa Toma onneksi vain nukkui, riisiä vedellä annoin päiväruoaksi ja yhden kanakierrepurutikun sai syödä. Koulun pihalla teki seuraavan ripulin. Iltaruokasi sai normaalisti omaa turvotettua nappulaa ja riisin jämät.


Tiistaina Toma tuli jo seitsemältä herättämään, vaikka puolelta olisi ollut herätys. Käskin sen vielä nukkumaan, mutta sitten kuului jotain epälyttävää. Ripulilammikon teki lattialle ja ulkona vielä lisää. Lähdettiin hoitolalla käymään ja kerroin tästä Toman ripuloinnista. Määrättiin iltaan asti paastolle ja projektikoirien tavaroista hain Inupekt Fortea. Koko päivänä ei enää mitään tehnyt, seuraava kakka taisi tulla keskviikkona päivällä, löysähkö mutta paljon parempi jo. Tiistai-iltana keitin yli puoli tunia riisimössöä. Sitä sai illalla ja kaikkiaan koko päivän aikana sai kolme tablettia Inupektiä. Sen päivän treenejä mentiin sitten vain kattomaan, kun paastolla oli. Lopussa höntsäiltiin paikallaoloja ja luoksetuloja kehuilla.

Keskiviikkona sai vielä aamulla, päivällä ja illalla Inupektiä, nappularuokaa jo normaalisti sekä aamulla ja illalla riisiä myös. Eilen maha oli jo normaali, ripuli selätetty. Viimeiset riisinjämät saa vielä tänään illalla ja eilen sai kaksi tablettia varmuuden vuoksi. Purutikunkin Toma sai aamulla syödä, jospa se tästä ja muitakin herkkuja voi alkaa huoletta antamaan. Paino ei onneksi päässyt tippumaan, oli Toma vuorokauden paaston jälkeen vähän kuihtuneen näköinen. Onko muiden koirilla ollut ripulia liikkeellä?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti