keskiviikko 16. marraskuuta 2016

Valeraskaana

Nartut ja niiden hormoonit, piru vie Fanny meni varmaan tarttumaan Cindyyn valeraskauden. Niin, se on valeraskaana! Ei onneksi yhtä pahasti kuin Fanny, mutta on tuo aika vetelän oloinen varsinkin asuntolalla. Ennen tätä Cindyllä ei ole ollut näin selvästi valeraskautta. Viime vuoden heinäkuun ja juoksujen jälkeen tuli nisistä maitoa, ei muita oireita valeraskauteen. Hyvä puoli sisäkoirassa on se, että sen käyttäytymistä pääsee paljon paremmin seuraamaan ja huomaa, milloin jokin on pielessä. Välillä kauhistun ja ajattelen: "Apua, mikähän sillä on, kun nyt se oksensi, ei syönyt kaikkea ruokaa tai on noin väsynyt?" Sitten hetken mietittyäni muistan, "Ai niin juu, se on valeraskaana."


Kaikki alkoi sillä, että Cindy ei aamuisin aina välttämättä syönyt kaikkea ruokaa, joskus söi, joskus vain osan tai ei edes koskenut nappuloihin. Peräpään nuoleminen myös ihmetytti ja ajattelin, että ei kai sillä ole kohtutulehdus. Fannylla tuli jotain ihmeellistä vuotoa valeraskauden aikana, ehkä Cindylläkin jotain semmosta on ja sitä vain puhdistaa. Nisiä menin myös tutukimaan, niistähän tuli maitoa ja muuta epämääräistä nestettä. Näiden oireiden lisäksi Cindy on ollut väsyneen oloinen, nukkuu aika paljon. Mielellään menee häkkiin tai minun sängylle nukkumaan. Muutamina kertoina Cindy ei ole kaikkea iltaruokaakaan syönyt, vaikka siinä on lihaa nappuloiden seassa. Viime viikon maanantaina se oksensi linja-autoon ja asuntolalla muutaman kerran, onneksi oli paperia mukana niin sain Cindyn sotkut siivottua. Juuri edellisenä päivänä olin koirat madottanut. Mietin, että johtuuko se siitä, mutta miten madotuksen takia oksentelu alkaisi vasta vuorokauden kuluttua. Valeraskauden oireita lukiessa, sielä luki oksentelusta ja siitähän tämä tällä kertaa melko varmasti johtui. Treenaamiseen valeraskaus on ihmeen vähän vaikuttanut. Sielä Cindy ei ole ollut -masentunut, ei kiinnosta tai jaksa tai muuten hankalana. Alussa saattaa hyvin tehdä töitä ja lopussa väsähtää. Cindylle jätin yhdeksi illaksi, yöksi ja päiväksi tarjolle tyynyjä, viltin ja leluja, mutta niihin se ei koskenut.

Toivotaan, että tämä nyt menisi vain ohi. Niin haluaisin, että Cindy saataisiin steriloitua tammikuussa! Äidin mielipide vaikuttaa siihen painavasti. Fanny leikkautettiin vuosi sitten Rovaniemen kaupingineläinlääkärillä, halvin vaihtoehto sielä ja Posiolla eläinlääkäri ei leikkaa narttuja. Tuttavilta kysyin, että paljon Kuusamossa maksaisi tuommoisen vähän yli 20 kiloisen nartun sterkkaus ja sanoivat, että siihen 250-300€ väliin se menee. Fannyta maksoimme Rovaniemellä reilu 320€ ja se on Cindyä vähän kevyempi. Vahvasti epäilen, että jatkossakin Cindylle tulee seuraavien juoksujen jälkeen valeraskauksia, huonolla tuurilla aina pahempana. Haluan leikkautata Cindyn siksi, ettei sillä tulisi näitä valeraskauksia enää jatkossa, ei kohtutulehdusta (tämä painavin syy) tai mitään muutakaan. Yksi nisä sillä on muita isompi, epämuodotuneempi ja semmoinen pahkurainen.

2 kommenttia:

  1. Voi harmi! Meilläkin Kerttu oireilee valetiineyksistä, nuorempana vaikutti ruokahaluunkin, mutta nykyään pelkästään lelujen hoivaamista ja yleistä väsymystä.

    Huomasitko muuttuiko Fanny sterkkauksen myötä? Luonne, lihooko helpommin tms? Itekin oon miettinyt sterilointia, mutta pelkään, että koira muuttuu jotenkin luonteeltaan tai menee pilalle :D Toisaalta kohtutulehdus pelottaa yhtä lailla ja tällä pääsisi siitä riskistä.

    Mut seurailen, jos päädytte sterkkaukseen ja toivottavasti ei ole mikään nisäkasvain tuo pahkurainen!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sterkkauksen jälkeen Fanny on alkanut leikkimään minun kanssa ja tykkää leluista. Ruokahaluun ei ole kovin vaikuttanut, nyt syksyn aikana kun on yksin ollut kotona niin ainakin jotenkin on alkanut paremmin syömään. Lihomista ei ole ainakaan vielä tapahtunut, onneksi. Nyt ja toivottavasti jatkossakin pysyy hoikkana tyttönä :)

      Poista