sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Saukkovaara - Koivuköngäs 8km



Eilen illalla tuli semmoinen fiilis, että me kyllä voitaisiin sinne Korouomaan lähteä, jos iskä lähtee messiin ja kyllähän se sitten lähti. Aamulla ei kiirehditty. Äiti lähti mukaan Saukkovaaraan ja ajoi Hiacen pois kotiin. Ennen kahtatoista lähdimme liikkeelle ja kolmen jälkeen olimme autolla, äiti tuli meidät hakemaan. Minulla oli Fanny vyössä joustavalla hihnalla ja iskä taluttii Cindyä pitkällä hihnalla. Hirveesti oli hajuja ja Fanny jätti moneen otteseen merkin itsestään. Välillä pysähdeltiin kuvailemaan ja juomatauolle, Koivukönkään laavulla pysähdyimme nuotion sytyttämään ja paistamaan lihapiirakoita. Koirat saivat nahkaluutikut kanafileellä herkutella.



Ensimmäiset kilometrin olivat minulle tuttua. Kanjonilaavuille vievää polkua on tullut jo useamman kerran käveltyä ja viime retkikerralla kävimme Jennan ja Rossun kanssa vähän matkaa kävelemässä polkua Koivukönkäälle päin. Ensin oli lasku Kanjonilaavuille ja sen jälkeen polku oli aika tasaista, samanlaista ja tylsää. Polku haaraantui kahtia ja liittyi myöhemmin takaisin yhteen. Toinen polku jatkui alhaalla uomassa joen vartta pitkin, toinen polku nousi ylös Julmakalliolle. Kiipesimme ylös Julmakalliolle. Ei olisi huvittanut alempaa polkua pitkin kävellä, maisemat olisivat sielä olleet varmaan melko vaihtelemattomat.



Kannatti vähän ottaa hikeä pintaan ja hengästyä, että pääsimme ylös, maisemat olivat aika upeat! Reitti oli haastava ja niin oli mainittukin Luontoon.fi:ssä. Sai varoa märille juurakoille astumista, nimittäin ne olivat liukkaat ja itse niissä pari kertaa kompuroin ja mätkähdin maahan. Ylhäällä olisi ollut laavu, sielä oli porukkaa valmiiksi, mutta sille laavulle emme muutenkaan olisi tulille jäänneet.



Lasku takaisin alas uomaan oli siinä mielessä helppo, että sinne oli portaat, mutta niissä sai varoasti kulkea, ne olivat märät ja liukkaat. Kulkua ylhäällä kalliolla olisi osittain helpottaneet pitkospuut ja ylösmentäessä portaat, mutta ilman niitäkin selvisi oikein hyvin. Ensimmäiset vartaantuliat tulivat portailla, onneki olimme juuri levähdyskohdalla niin jäimme siihen odottamaan pariskuntaa ja koiraa, Kapeissa postaissa ne olisi ollut vaikea ohittaa ja koirat olisivat varmaan vetäneet meidät nurin. Siinä muutama sana vaihdettiin, kuva Cindystä ja Fannysta otettiin ja jatkoimme matkaa alas.



Meillä oli tarkoitus pysähtyä Pirunkirkon laavulle, mutta sielä oli pariskunnan mukaan intialaisia, joten jatkoimme matkaa Koivukönkään laavulle ja toivoimme, ettei sielä olisi muita. Laavulla ei ollut ketään. Nuotio tulille ja lihapiirakat lämpiämään. Muutama kuva piti vielä ikuistaa. Aivan siinä vieressä oli kunnon putous. Parkkipaikalle ei ollut enää montaa sataa metriä matkaa. Oikein kiva ja onnistunut päiväretki! :)






















Onko monelle Korouoma tuttu retkeilykohde?

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti